Nuoren urheilijan terveystarkastus lääkärin näkökulmasta


Taustaa

Urheilua harrastavat nuoret ovat terveyden osalta samanlaisia kuin muutkin nuoret. He voivat sairastaa samoja sairauksia kuin urheilemattomat ikätoverinsa, mutta tämän lisäksi he saattavat sairastaa harrastukseensa liittyen ”urheilusairauksia”, jotka eivät ilmenisi ilman harrastuksen aiheuttamaa kuormitusta. Urheilevalla nuorella on samat koulutehtävät, samat kotityöt, samat ilot ja surut kuin urheilemattomilla ikätovereilla. Urheileva nuori joutuu yleensä tekemään kompromisseja liikunnan, kotielämän, koulun, kavereiden ja puhtaan joutenolon välillä.

Yleistä

Urheilijan terveystarkastusta suositellaan pääsääntöisesti urheilijoille, joiden harjoitusmäärä on vähintään 10 tuntia viikossa. Tarkastus suositellaan tekemään perusteellisesti kerran, jatkossa tarkastus voidaan tehdä kevennetysti esimerkiksi kerran vuodessa ennen uuden kauden alkua. Lääkärintarkastuksen käytännön osiin kuuluvat esitietolomakkeen täyttö, usein pienimuotoiset verikokeet, sydänfilmin otto sekä vastaanotolla tehtävä lääkärintarkastus. Liikuntaklinikan lääkärit Harri Kauranen, Janne Kanervisto, Marko Kivimäki ja Ilari Sauroja  tekevät näitä tarkastuksia.

Fysioterapeutin vastaanotolla Liikuntaklinikan fysioterapeutit Antti Aitasalo, Ville Suomalainen ja Eero Turunen teettävät pelaajilla 9 kohdan testit. Testaus selvittää lajispesifisti pelaajien suorituskykyä erityisesti alaraajojen ja keskivartalon liikekontrollin osalta sekä matalalla että korkealla kuormitustasolla. Testeissä kartoitetaan lajisuoritukseen vaikuttavat liikkuvuushaasteet, häiriöt pelaajan ryhdissä ja alaraajojen asentovirheet. Heikolla liikekontrollilla on yhteys tyypillisten urheiluvammojen syntymisessä. Jalkapallossa tärkeimmät ovat alaraajojen (nilkka, polvi, lonkka) sekä keskivartalon hallinta (lantio/lanneselkä). Testeihin valitut osiot soveltuvat eri ikäryhmille ja ovat toistettavissa. Testauksen tuloksista tehdään sekä pelaaja- että joukkuekohtainen palaute. Testitulosten pohjalta voidaan kohdentaa joukkueharjoittelua tai suositella pelaajalle yksilöllistä fysioterapeutin kartoitusta ja harjoitusohjelmaa. Sen avulla pyritään antamaan toimintaohjeita havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.

Lasten yleisimpiä urheilussa huomioitavia kroonisia sairauksia ovat astma, allergiat, erilaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä sokeritauti. Yleensä lasten vanhemmat tietävät sairauksien olemassaolosta jo etukäteen tehokkaan suomalaisen neuvolaseurannan ansiosta.  Lyhytaikaisista sairauksista infektioherkkyys ja erilaiset rasitusvammat voivat aiheuttaa merkittäviäkin taukoja harjoitteluun. Lääkärintarkastuksen yhtenä tavoitteena onkin tarkentaa ja varmistaa suhtautumista sairauteen urheilutilanteissa. Myös valmentajan olisi hyvä olla tietoinen lapsen taustasairauksista. Tarkastuksessa tulee satunnaisesti esille myös uusia sairauslöydöksiä.

Lääkärintarkastuksen tärkein osa on huolellinen esitietojen selvittäminen. Esitiedot kerätään yleensä kyselylomakkeen avulla, jolloin tiedon kerääminen tapahtuu systemaattisesti. Esitietojen perusteella kyetään paneutumaan urheilijakohtaisesti tärkeimpiin ongelmatilanteisiin ja näin tarkastus kohdentuu oleellisiin asioihin. Peruslinja on samanlainen kuin työterveystarkastuksessa, mutta kyselyä täydennetään urheiluun liittyvillä lisäkysymyksillä. Pyrkimyksenä on saada selville urheiluun liittyvät sairausoireet, aiemmat rasitus- ja urheiluvammat.

Laboratoriotutkimuksissa mitataan yleensä veren hemoglobiini sekä otetaan sydänfilmi. Hemoglobiinista voidaan löytää vihjeitä ravitsemushäiriöistä, ruuan imeytymishäiriöistä tai esimerkiksi runsaista kuukautisista johtuvasta anemiasta. Sydänfilmistä etsitään merkkejä sydämen sähkötoiminnan häiriöistä kuten rytmihäiriöherkkyys tai hidastunut sähkönkulku sydämen eri osien välillä.

Lääkärin tutkimuksessa kuunnellaan sydän ja keuhkot, tehdään karkea tuki- ja liikuntaelintutkimus, arvioidaan mahdolliset ryhtivirheet, alaraajojen pituuserot. Lisäksi pyritään tekemään aiempien vammojen ja nykyoireiden perusteella kohdennettu lisätarkastus. Samalla arvioidaan urheilijan biologinen ikä sekä jäljellä oleva kasvupotentiaali.

Tarkastuksen yhteydessä urheilijaa kannustetaan muistamaan, että urheilu on muutakin kuin vain harjoituksissa käymistä. Urheilijan tulee muistaa terveellisen elämän periaatteet myös urheilun kannalta: riittävä uni, terveellinen ja monipuolinen ravinto tasaisesti rytmitettynä. Nämä ovat edellytys urheilijan kehittymiselle ja yleiselle hyvinvoinnille.  Näiden asioiden huomioiminen on urheilijalle huomattavasti helpompaa kuin muille ikätovereille. Rasitusvammojen, tapaturmaherkkyyden ja infektioherkkyyden kannalta urheilijan on tärkeätä muistaa levon ja palautumisen merkitys. Urheilijalle on huomattavasti hyödyllisempää kehittyä tasaisesti ja hitaasti terveenä kuin olla aika ajoin urheilukiellossa erilaisten vammojen vuoksi. Erilaiset tapaturmat ja rasitusvammat lisäävät myös urheilun lopettamista eli drop out-ilmiötä.

Ennen murrosikää urheilijan ominaisuuksista parhaiten kehittyvät liiketaidot, hyvä suoritustekniikka, monipuoliset liikemallit sekä vartalon hallinnan säilyttäminen.  Näiden ominaisuuksien harjoittelu ennen murrosikää suojelee myöhemmältä tapaturma-alttiudelta.  Murrosiän kasvupyrähdyksen aikana urheilijalla on selvästi kohonnut riski erilaisille kasvavan urheilijan rasitusvammoille. Tällöin suositellaan rajoittamaan korkeatehoista alaraajojen iskutustyylistä rasitusta kuten loikkia ja hyppyjä kovalla alustalla. Kasvupyrähdyksen rauhoittuessa elimistö sietää jo paremmin tehoharjoittelua ja myös lisäpainoharjoittelun aloittaminen tulee ajankohtaiseksi.  Voimaharjoittelu voidaan aloittaa lisäpainoilla, kun voimaharjoittelun liikemallit on opittu ja biologinen kehitys on ohittanut kasvupyrähdyksen. Nämä asiat ovat nykyvalmentajilla jo melko hyvin tiedossa.

 

Havaintoja terveystarkastuksista

Lääkärintarkastuksissa yleisimpiä löydöksiä ovat erilaiset selän ryhdin poikkeamat ja jalkaterän holvikaaren madaltumat. Ryhtipoikkeamat ovat useimmiten oireettomia. Vartalon liikehallinnan vaikeuksia todetaan usein. Kasvavilla ja urheilevilla lapsilla esiintyy kireyksiä sekä takareisissä että pohkeissa: yllättävän monelle urheilevalle lapselle jo kyykistyminen on hankala tehtävä. Runsaasti harjoittelevilla lapsilla on 10-12-vuotiaana melko yleisesti kantapäiden rasitusvammoja ja 12-15-vuotiaana polvien rasitusvammoja. Astmaatikoilla on melko usein rasitusoireita, jotka haittaavat urheillessa. Melko harva nuori urheilija harrastaa ohjattujen harjoitusten ulkopuolella muuta liikuntaa. Joillekin viikon aikataulu on niin ohjelmoitu, että tavallista vapaa-aikaa jää melko vähän.

 

Terveystarkastuksen hyötyjä

Terveystarkastuksella tehdään ennaltaehkäisevää työtä ja mahdollisesti kyetään välttämään ongelmia urheilukehityksessä. Valmentajalle ja vanhemmille saadaan tietoa harjoittelun rytmityksestä biologisen kehityksen mukaisella optimitavalla. Esimerkiksi eräässä joukkuelajeja koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että 15-vuotiaista pojista vasta noin 20 % on saavuttanut sellaisen biologisen iän, joka sallisi aikuismaisen kestävyys- ja voimaharjoittelun aloittamisen. Tämä suuri vaihtelu biologisessa iässä on suuri haaste valmentajille joukkuelajeissa. Astma- ja allergiapotilaat voidaan ohjeistaa minimoimaan oireet sopivilla lääkkeillä urheilutilanteissa. Tarkastukset saattavat myös madaltaa kynnystä urheilijan, valmentajan ja fysioterapeutin yhteistyölle.


Mehiläinen Hämeenlinna Liikuntaklinikka