Tyttöjen jalkapallon kehittämisseminaari Tampereella 5.5.


Tyttöjen jalkapallon kehittämisseminaari Tampereella 5.5.

Viides päivä toukokuuta Tampereen Hotelli Ilvekseen kokoontui puolensataa aktiivista tyttöjen jalkapallon parissa toimivaa valmentajaa, joukkueenjohtajaa, huoltajaa tai muuten vain toiminnassa mukana olevaa henkilöä.

Palloliiton Tampereen piirin johtaja Harri Talonen avasi tilaisuuden. Talonen valotti puheessaan seminaarin taustoja, jotka osin sijoittuvat Pullerin jalkapallopyhättöön. Noin vuosi sitten Harri kävi katsomassa HJS-turnausta jonka tuoksinassa tuli keskustelleeksi seuran silloisen puheenjohtajan Joni Meltorannan ja toiminnanjohtaja Ville Dahlmanin kanssa. Keskusteluihin pyydettiin mukaan myös tyttöjen jalkapallotoiminnan koordinaattori Kai Savonniemi. Pian keskusteltiinkin innokkaasti tyttöjen jakapalloharrastuksen kehittämisestä.

Muun muassa näiden keskustelujen jälkeen, piirissä on perustettu tyttöjen toimintaan erikoistunut työryhmä, jonka aivoriihen tulosta nyt pidetty seminaarikin oli.

Alustukset

Talosen jälkeen seminaarin isäntä Mikko Tulonen otti pallon haltuun ja vihelsi pelin käyntiin.

Seminaariin oli koottu joukko alan ammattilaisia alustamaan päivän aiheita. Alustajina toimivat tyttöjen U19 maajoukkue- ja nuorten akatemiavalmentaja Pekko Söderström, Tampereen Ilveksen valmennuspäällikkö Markus Paananen ja Ilveksen edustusjoukkueen fysioterapeutti Heli Rekimies, sekä entinen ammattijalkapalloilija ja nykyinen valmentaja Maiju Ruotsalainen. Aiheita käsiteltiin alustusten jälkeen ryhmätöinä. Tunnelma oli poikkeuksellisen innokas ja aktiivinen ja aiheisiin löydettiin monia näkökulmia.

Seminaarissa pohdittiin mm. seuraavia asioita.

  • Mitä tarkoittaa laadukas harjotteulu ja pelitoiminta naperosta aikuiseksi?
  • Mitä pelaajan tulisi osata Helmaritoiminnan alku- ja loppuvaiheessa?
  • Miten tuemme pelaajaa (osaamis)tavoitteiden saavuttamisessa?
  • Mitä huomioitavaa on tyttöjen fyysisessä harjoittelussa vammojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta?

Pelaajan polku- “Be your own coach”

Matkalla huipulle pelaaja kohtaa polullaan monia haasteita. Markus Paanasen alustusosuudessa valotettiin mm. ominaisuuksia joita huippupelaajilla on ollut juniorina. Näitä ominaisuuksia ovat mm. peliin heittäytyminen, harjoitteluun sitoutuminen ja oppimiskyky sekä havainnointi ja ennakointi pelissä. Taidollisista ominaisuuksista korostuivat koordinaatio pallon kanssa ja ilman palloa, sekä joukkuepelaaminen ja tekniset ominaisuudet paineen alla.

Valmentajan erityinen tehtävä on tukea pelaajia näissä vaatimuksissa. Kun valmentaja tuntee pelaajansa ja hänen kehitystarpeensa on edellä mainituissa osatekijöissä helpompi tukea yksilöä. Valmentajan tehtävä on myöskin luottaa ja uskoa suojatteihinsa.

Valmentajan tuen avulla pelaaja voidaan myös pikku hiljaa vastuuttaa itse huolehtimaan kehityksestään. “Be your own coach “ ajatus kiehtoi seminaarin osallistujia kovasti.

Myös pelaajan muu kannustava tukiverkosto on tärkeä. Jokainen pelaaja tarvitsee uralleen ainakin jonkun ihmisen joka uskoo ja rohkaisee pelaajaa tavoitteiden saavuttamisessa. Tuo ihminen voi olla joku seuran edustaja, mutta myös isä, äiti, mummo tai naapuri. Jokainen pelaaja kuitenkin tarvitsee jonkun rinnalleen.

Pihapelit kunniaan

Maiju Ruotsalainen oli tehnyt opinnäytetyön UEFA PRO -koulutuksessa kartoittaen neljän suomalaisen ja yli sata naisten maaottelua pelanneen huippupelaajan ajatuksia omasta urastaan ja siihen vaikuttaneista asioista.  Yksi tärkeimmistä esiin nousseista asioista oli pihapeli kulttuuri. Huippupelaajat olivat pelailleet pihapelejä monipuolisesti milloin kenen kanssa. Naapurin tyttöjen tai poikien, kuka kulloinkin ehti mukaan pitämään hauskaa. Ruotsalaisen mukaan pihapelikulttuuri olisikin saatava takaisin voimiinsa Suomessa.

”Pelaaja on sit kondiksessa, kun hän pystyy tekemään kentällä kaiken mitä näkee.”

Lisäksi huippupelaajien valmennus oli ollut innostavaa ja positiivista, mutta myös intensiivistä ja vaatimustaso olikin pidetty korkealla. Valmentajan ei saa päästää taitavaa pelaaja helpolla, vaan on luotava kehittymismahdollisuukset vaativan oppimisympäristön avulla. Huipulle nousseet pelaajat olivat nostaneet suomalaisen ja kansainvälisen pelin suurimmaksi eroksi pelitemmon ja fyysiset vaatimukset (voima, nopeus, kestävyys).  Myös Ruotsalainen korosti pelaajien henkilökohtaista vastuuta omasta kehittymisestään.

“Heräsin puolituntia aikaisemmin tekemään treenin ja ajattelin, että nyt on 1’000 kosketusta taas enemmän tehtynä, mitä joku toinen ei ehkä tehnyt.”

Vammojen ennaltaehkäisy

Ilveksen fysioterapeutti Heli Rekimies näki vammojen ennaltaehkäisyn todella tärkeänä osana junioriurheilussa. Sekä alustuksessa, että ryhmätöissä esiin nousi tärkeimpänä asiana oikeat suoritustekniikat. Polven linjaukset olisi katsottava erittäin tarkalla silmällä arjessa. Kahden jalan kyykky, yhden jalan kyykky, polvet kohti varpaita, selkä ja säärikulma samaksi kyykyssä jne. Rekimiehen viittaamien tutkimusten mukaan jopa 40 % nopeuden tuottamiseen käytettävästä voimasta saattaa hukkua pelkästään vääränlaiseen jalan ja vartalon linjaukseen.

Ryhmätöissä keskusteltiin myös käsien oikeanlaisen käytön (liikelaajuus, liikerata) ja keskivartalon tuen merkityksestä nopeuteen, erityisesti suunnanmuutoksissa, mutta myös suoranopeudessa.

Rekimiehen mukaan palloliitto on yhdessä hänen kanssaan työstänyt materiaalia joita valmentajat voivat käyttää hyväkseen. Tavoittena on pidetty tervettä urheilijaa ja sen vuoksi materiaalista on tulossa kattava  ja mm. alku- ja loppu verryttelyihin on tulossa suositukset.

Urheilijan arki

Pekko Söderström johdolla käytiin läpi huippupelaajan arkea. Ryhmät kävivät aiheen kimppuun kehityksen kolmion kautta.  Pelaajan arkea on helppo miettiä ravinnon, levon ja harjoittelun kautta.

Tässä tärkeäksi seikaksi nousi kodin tuki ja sitoutuminen nuoren harrastukseen. Harjoittelu on vain ⅓ kokonaisuudesta ja siinäkin omatoimisen harjoittelun osuus on merkittävä. Näin ollen seuran, vanhempien, pelaajien ja valmentajien vuoropuhelu, avoimuus ja yhteistyö pelaajan tukemiseksi on välttämätöntä.

Olisko seurojen jopa koulutettava vanhempia? Pelaajia ja valentajia koulutetaan, mutta monesti vanhemmat jäävät paitsioon. Heitäkin olisi tuettava ja luotava materiaalia ja jaettava tietoa jonka avulla he voivat kotona vaikuttaa pelaajan laadukkaaseen arkeen.

“Moni lahjakkuus hukkuu kattilaan.”

Yhteenveto

Päivä antoi paljon, tuki aiemmin opittua ja loi uutta pohdintaa. Meidän seuran edustajien mielissä positiivisena koettiin Tampereen piirin seuratoimijoiden keskinäinen yhteistyöhalukkuus, -kyky ja avoimuus.

Koska tahto ja pelilliset suhdanteet puoltavat tyttöjen jalkapallon nousutrendin jatkumista maassamme ja alueellamme, niin pidetään jokainen omalta osaltamme huolta positiivisesta kehityksestä. Tekemisen laatu ja harrastajamäärien kehitys eivät synny sattumalta.

Seurassamme toteutuu hyvällä tasolla jo moni asia, ja meitä pidetään monessa asiassa edelläkävijöinä ja esikuvinakin. Mutta tähän olotilaan emme saa missään tapauksessa tuudittautua, sillä paljon on vielä tehtävää ja parannettavaa. Päivän teemojen parissa vierähtää varmasti jokunen tovi, ennen kuin olemme yhdessä saaneet pelaajamme arjen niin laadukkaaksi, että se tuottaa tasaisesti huippupelaajia sekä toisaalta luo samalla mahdollisuudet harrastaa laadukkaasti ja vähemmän vakavasti.

Together #WePlayStrong eli #MeiänKaa on kivempaa.

Seminaarista peliin

Me Hämeenlinnan Jalkapalloseuraa edustanut kolmikko (Kai Savonniemi, Esa-Pekka Viinikka ja Juhana Peltomaa) saimme seminaarin jälkeiseen Naisten Liigan Ilves–Åland United -otteluun erityisen miellyttävän kunniatehtävän. Me saimme valita ja palkita ottelun parhaat pelaajat kummastakin joukkueesta.

Hieno ja tasokas ottelu yllättävän hyväkuntoisella Ratinan nurmella päättyi vieraiden 0–2 -voittoon. Maalintekijöinä kunnostautuivat vieraiden parhaana palkittu Sara Nordin (89) ja ei ehkä niin yllättäen Helmari-pelaaja Jenny Danielsson (90+3). Kotijoukkueen parhaana palkittiin laitapuolustajana pelannut Emmi “Mämmi” Ristimäki.