Oikeuden jakaminen kentällä vaihtui lasten pelinohjaukseen

Toni Ollikaisen nousukiidossa ollut erotuomariura päättyi huhtikuussa 2013 Jaron ja Kuopion Palloseuran välillä pelattuun Veikkausliiga-otteluun Pietarsaaressa. Ollikainen ehti tuomita pelejä kahdella ylimmällä sarjatasolla kuuden kauden ajan ennen kuin ongelmat selän kanssa pakottivat miehen ripustamaan pillin naulaan. Uran loppu tuli harmilliseen aikaan, sillä Ollikainen oli kaudella 2013 ensimmäistä vuottaan täysipainoisesti Veikkausliiga-tuomari, kun vielä edellisenä vuotena pelit olivat jakautuneet Veikkausliigan ja Ykkösen välillä. 

Uran loppumista seurasi muutaman vuoden täysi irtiotto kenttätyöstä ennen kuin omien lasten, pihapeleistä syttynyt, jalkapalloinnostus toi miehen itsensäkin mukaan seuratyön pariin.

“Kesällä 2017 aloitin tyttöjen naperofutisohjaajana, kun Mirella-tyttäreni liittyi ryhmään mukaan. Viime kesänä olin poikien naperofutiksessa Mirko-poikani kanssa, ja viime syksystä lähtien sitten sekä 2011-tyttöjen aloittavan ikäluokan että poikien naperohommissa mukana”, Ollikainen tiivistää.

“Ajattelin, ettei tässä hommassa ainakaan liikaa ole tekijöitä mukana ja kun lapsia harjoituksiin kuitenkin kuskaan niin miksi en käyttäisi omaa aikaani samalla hyödyllisesti lapsien eteen. Saan olla heidän kanssaan ja touhuta yhteisen jutun parissa tukien samalla heidän omaa innostustaan.”

Täysin ei ole jäänyt myöskään tuomaritoiminta, sillä Ollikainen toimii tällä kaudella erotuomaritarkkailijana Veikkausliigassa ja Ykkösessä.

“Tuomariryhmä huipputasolla on tiivis ja samaa ryhmää siellä mukana on edelleen. Osa oman tuomariaikani ryhmästä on siirtynyt myös tarkkailupuolelle. Kyllä heidän tapaamisensa ja yhdessä toimiminen vaan hienoa on”, Ollikainen sanoo.

Lasten kanssa on tärkeää elää hetkessä

Luokanopettajana työskentelevä Ollikainen muistuttaa, että lasten ehdoilla mentäessä on ohjaajankin muistettava pysyä lasten tasolla. Harjoituskerrat ovat erilaisia vähän kuten päivät koulussa.

“Tapahtumat tavallaan kehittyvät aina lapsien vireystilan mukaan. Voi olla, että monesti sunnuntaiaamupäivät ovat helpompia kuin keskiviikkoiltapäivät koulun jälkeen. Harjoituksiin tullessaan ei tarkalleen voi tietää, mitä tuleman pitää, joten on tärkeää elää hetkessä. Harjoitteita täytyy aina vähän soveltaa sen mukaan, mikä lapsilla on päivän kunto”, Ollikainen naurahtaa.

Ollikaisen mukaan asiat HJS:n nuorimpien ikäluokkien toiminnassa sujuvat hyvin. Se tekee myös harjoitusten vetämisestä helppoa.

Paappasen Mape tekee tosi isoa duunia lasten eteen ja on uskomaton apu ohjaustyöhön. Harjoitukset on valmiiksi suunniteltu, kentät ja pallot ovat valmiina, kun hallille saapuu, jolloin ohjaajien tarvitsee vain toteuttaa harjoitteet”, Ollikainen kehuu.

Ollikaisen mukaan varsinkin naperotoimintaan tarvittaisiin lisää vetäjiä laadukkaan toiminnan mahdollistamiseksi ja siksi hän kannustaakin vanhempia seuratyön pariin.

“Joka tapauksessahan vanhemmat tänne tulevat, kun he kuskaavat lapsensa harjoituksiin. Ehkä sen ajan voisi käyttää lasten hyödyksi kokonaisvaltaisesti myös olemalla ohjaustyössä mukana. Mitä enemmän on tekijöitä niin sen paremmin hommia saadaan jaettua, eikä tämä lopulta paljoa enempää kentälläkään vaadi kuin läsnäolon”, Ollikainen muistuttaa.

“Että kaikki vaan, jotka ilmoittavat omia lapsiaan naperotoimintaan tulevaksi kesäksi niin itsekin rohkeasti mukaan vetäjäksi. Uudet ohjaajat pärjäävät mukana aivan varmasti, kun he pääsevät osaksi ryhmää ja saavat muiden ohjaajien tuen”, Ollikainen vinkkaa hymyssä suin.

Teksti ja kuva: Marko Kouhia