Oman kaupungin edustusjoukkueessa pelaaminen on ylpeyden aihe


“Unelmani oli pelata Kaurialassa miesten pelejä ja itselleni se on edelleen yhtä hienoa nyt kuin se oli ensimmäisellä kerralla.”

 

HJS:n edustusjoukkueen Eero (artikkelikuvassa oikealla), 23, ja Timo Viljanen, 22, aloittivat jalkapallon HJS:n naperoissa jo toissa vuosikymmenenä. Jalkapallo on aina kulkenut perheessä, sillä miesten isä, nykyinen HJS Akatemia ry:n hallituksen puheenjohtaja Arto Viljanen, toimi tuolloin seurajohtajana FC Hämeenlinnassa.  

– Jalkapallo on ollut meille aina ykkösjuttu emmekä ole muita lajeja oikein edes kokeilleetkaan. Intohimo lajia kohtaan on ollut niin vahva, ettei muille lajeille ole siinä jäänyt mitään sijaa, kertoo maalivahtina pelaava Eero Viljanen.  

Eerosta tuli maalivahti omien muistikuviensa mukaan hieman vahingossa. 

– Joku päivä vain ajauduin maaliin enkä sitten ikinä sieltä lähtenyt. Mutta se meni lopulta ihan hyvin, koska Timo oli aina laukomassa minulle ja toisaalta Timolle meni joku aina maaliin, Eero naurahtaa. 

Jalkapallo on ollut niin vahva osa miesten elämää, ettei omatoimisia harjoituksiakaan varten ole tarvinnut lähteä aina omaa pihaa kauemmaksi.  

– Meillä oli takapihallakin aina maali niin sielläkin olemme vetäneet paljon omia treenejä, wing backin roolia tätä nykyä kentällä hoitava Timo toteaa.  

Junioriuriltaan veljekset muistelevat erityisellä lämmöllä Hämeenlinnassa pelattuja kesäturnauksia. Eero pääsi edustamaan HJS:ää kahteen otteeseen 96-ikäluokan kanssa C-junioreiden SM-turnauksissa.  

– Täällä päin on ollut aina paljon hyviä valmentajia ja kehittyvälle pelaajalle HJS on ollut hyvä paikka aina, Timo sanoo.  

Viljaset pelasivat A-junioreina myös Valkeakosken Hakan ja HJS:n yhdistelmäjoukkueessa. Eero ehti pelata HJS:n A-junioreissa yhden vuoden, kunnes joukkueeseen ei riittänyt enää tarpeeksi pelaajia ja halukkaat jatkoivat pelaamistaan Hakan logon alla. Timon A-juniorivuodet menivät kokonaisuudessaan yhdistelmäjoukkueessa. Eero pelasi myös kaksi vuotta Härmässä ennen paluutaan kasvattajaseuransa maalille.  

Oman kaupungin joukkueessa on arvokasta pelata  

Hämeenlinnalaista junioripolkua lähes koko junioriuransa tallanneille veljeksille on muodostunut erityinen side edustamaansa seuraa kohtaan. Pelaaminen oman kaupungin edustusjoukkueessa oli nuoresta pitäen sekä haave että tavoite.  

– Minulla oli isona tavoitteena päästä pelaamaan FC Hämeenlinnan riveihin. Se ajoi minua eteenpäin juniorina. Minulle on tärkeää, että saan nyt pelata juuri HJS:n edustusjoukkueessa, Eero kertoo.  

– Unelmani oli pelata Kaurialassa miesten pelejä ja itselleni se on edelleen yhtä hienoa nyt kuin se oli ensimmäisellä kerralla, Eero jatkaa.  

Myös Timo allekirjoittaa, että junioriaikoina hämeenlinnalaisella edustusjalkapallolla oli vahva merkityksensä pelaajien keskuudessa. 

– Tavoitteeni olivat joskus korkeammallakin, mutta kyllä juniorina koin tavoiteltavan arvoiseksi asiaksi myös sen, että pääsisin pelaamaan hämeenlinnalaiseen edustusjoukkueeseen. Olimme ennen katsomassa aina FC Hämeenlinnan pelejä Kaurialassa niin sieltä syntyi se halu, Timo muistelee ja kertoo seuranneensa tarkasti serkkupoikansa Jere Suomalaisen menoa kentällä. 

– Ainahan, kun katsot oman kaupungin joukkueen pelejä niin siihen kehittyy tunneside ja sitten on vielä hienompaa, kun joukkueeseen pääsee itsekin pelaamaan eikä tarvitse enää vain katsella, Timo summaa.

Esikuvia ei aina tarvitse etsiä kaukaa. Eero toivoo, että edustusjoukkueen pelaajista syntyisi ainakin osalle nykyisistä junioripelaajista paikallisia esikuvia, joiden vuoksi saavuttaisiin Kaurialaan HJS:n otteluihin. Itse hän muistaa katselleensa pitkäaikaisen FC Hämeenlinnan ja HJS:n maalivahdin Ville Kalervon pelaamista ensin katsomossa päästen myöhemmin myös Kalervon joukkuekaveriksi.  

– Mielestäni on ylpeyden aihe pelata oman kaupungin joukkueessa. Toivottavasti mahdollisimman monelle nykyiselle juniorille olisi myös unelmana päästä pelaamaan meidän paikallemme tai meidän kanssamme. Esikuvana toiminen on arvokasta ja hienoa, Eero miettii.  

– Meillä on aika nuori joukkuekin vielä, mikä on toivottavasti kaikille esimerkki, että pääsy joukkueeseen on mahdollista jokaiselle ja että täällä panostetaan omiin poikiin, Eero toivoo.  

Timo muistuttaa, että oma kasvattajaseura voi olla myös askel kohti suurempia haaveita. 

– Aina pitää asettaa itselleen jokin ensimmäinen ponnahduslauta. Se on hyvä aikainen tavoite, koska sieltä saa niitä ensimmäisiä kokemuksiaan ja toisaalta se on myös seura, jonka kanssa on kasvanut.

Hämeenlinnassa pelaamisen etuna on se, että kentälle pääsee poikkeuksetta tuttujen kasvojen eteen. 

– Mielestäni on hienointa, kun katsomossa on yleensä paljon tuttuja katsomassa ja heille voi aina todistaa olevansa hyvä pelaaja ja pärjäävänsä sillä tasolla millä ikinä ollaankaan. Pitää olla ylpeä siitä mitä tekee, Eero muistuttaa. 

Molempien miehien tavoitteena on hilata HJS:ää tulevaisuudessa sarjatasoilla ylemmäksi.  

– Kyllähän meillä on jo tällä hetkellä aika tasokas jengi ja pelisysteemimme on todella toimiva. Nytkin ehdimme harjoituspeleissä haastaa esimerkiksi Hakan tasoista jengiä hyvin niin kyllä potentiaalia ainakin löytyy. Mutta ei lähdetä vielä liikaa veikkailemaan, Timo virnistää.  

Myös Eero uskoo, että joukkueella on mahdollisuus tulevina vuosina pelata Kakkosta korkeammalla.  

– Ainakin urheilullisella puolella on realistista tavoitella nousua Ykköseen. Meillä on tällä hetkellä hyvä pohja, josta rakentaa ylöspäin ja toiminta on kehittynyt koko ajan viime vuosina, Eero linjaa.

 

Artikkelikuva: Harri Qvist.