Terve Urheilija HJS:ssä! -konsepti

Terve Urheilija HJS:ssä! -konsepti tukee junioreiden laadukkaampaa harjoittelullista arkea

Loukkaantunut urheilija ei voi harjoitella eikä täten kehity. HJS:ssä nuorten urheilijoiden terveyteen on päätetty panostaa entistä paremmin Terve urheilija HJS:ssä! -konseptin avulla. HJS satsaa jatkossa matalan kynnyksen fysioterapiaan, säännölliseen tuki- ja liikuntaelimistön suojaharjoitteluun sekä yhtenäisimpiin ja monipuolisimpiin alkuverryttelyihin, jotta vammojen ehkäisy ja niiden hoito olisivat paremmalla tasolla.

“Matalan kynnyksen fysioterapiassa on tarkoituksena, että pelaajan on mahdollista varata aika minulle niin että joko valmentaja tai vanhempi ohjaa ja suosittelee vastaanotollani käymistä. Silloin pääsen paremmin kiinni pelaajan tarinaan. Joskus pelaajan kokema kipu voi johtua rasitusoireistosta, välillä vamman jälkitilasta, joillain oireet voivat liittyä kasvuun ja vaikkapa polven kivut voivat olla perua hoitamattomasta nilkkavammasta”, luettelee Terve urheilija HJS:ssä! -konseptia kehittävä fysioterapeutti Tomi Mäkelä.

“Samalla yritän päästä kiinni siihen, missä vaiheessa pelaajan kasvu menee; onko se ajoittaista vai tuleeko pelaajalle polvet kipeiksi heti, kun rasitustaso nousee. Hoito rasitusoireissa on nykyään melko sallivaa, joskus voi pärjätä sillä, että pelaaja ottaa yhden viikon rauhassa”, Mäkelä avaa.

“Joulukuussa meillä alkaa pituuskasvunseuranta. Rasitusoireiston hallinnassa vanhempien ja joukkueen rooli on erittäin tärkeä, joten tätä kautta jaamme tietoa myös siitä, mitä oireisto on ja että vaiva ei ole ikuinen”, Mäkeä sanoo.

Mäkelän mukaan konseptin avulla kannustetaan myös matalan kynnyksen kuntouttamiseen. Pieniinkin oireisiin tartutaan heti kun niitä ilmenee, jolloin ei ehdi syntyä tulehduksellisia tiloja.

“Pelaaja aloittaa kuntoutuksen tarvittaessa portaittain esimerkiksi niin, että hän vain hölkkäilee. Kun hölkkä ei enää satu, pelaaja voi olla mukana pallollisissa harjoituksissa, mutta jättää peliosuudet pois. Silloin nuori on koko ajan tekemisissä liikunnan kanssa ja mukana joukkueen arjessa saapuessaan hallille”, Mäkelä mallintaa.

Suojaharjoittelu ja hyvä alkuverryttely auttavat ehkäisemään vammoja

Mäkelän tavoitteena on tuoda parempia ja ikäluokkakohtaisia malleja niin kutsuttuun suojaharjoitteluun, jotka tulevat olemaan osa joukkueiden viikoittaista arkea.

“Näen juoksulihasten vahvistavan, jalostavan ja palauttavan harjoittelun muutenkin kuin juoksemalla hirveän tärkeäksi. On myös tarpeen vahvistaa monipuolisesti keskivartaloa ja kehittää vartalon hallintaa, jotta pelaaja kestää paremmin kentällä.”

“Näiden osa-alueiden harjoituttaminen on hyvin ikäluokkakohtaista, koska eri ikäryhmillä on erilaiset tarpeensa ja murheensa. Tietyt lainalaisuudet kuitenkin pätevät vauvasta vaariin. Urheilijan on syytä osata yhden ja kahden jalan kyykyn polvilinjaukset ja jossain vaiheessa tiettyjä voimaharjoittelun perusperiaatteita.”

“Ensin opetellaan kahden jalan kyykky, parin vuoden päästä siihen voi lisätä 2-3 muuta liikettä ja hiljalleen opetetaan pelaajalle lisää asioita, jolloin hän voisi olla 18-vuotiaana huomattavasti pidemmällä”, Mäkelä kertoo.

Mäkelä kehittää malleja myös laadukkaampaan alkuverryttelyyn, ja toisaalta poistaa sellaisia tapoja, jotka lisäävät pelaajan riskiä loukkaantua.

“Verryttely virittää kehoa nopeampaan toimintaan. Hyviä harjoitteita ovat esimerkiksi taitotikkaiden ja matalien aitojen kanssa tapahtuva rytmiikka, joissa lantio joutuu töihin. Mukana on hyvä olla myös esimerkiksi eläinliikkeitä ja toiminnallisesti haastavia asioita, jolloin pelaaja on valmiimpi pallolliseen harjoitukseen. Lopussa voisi sitten tehdä avaavia juoksuja”, Mäkelä miettii.

“Korkeiden aitojen kanssa tapahtuva hyppely, jossa pudotaan tekonurmelle korkealta kahdelle jalalle voi hyvin käynnistää pelaajan kohdalla jonkin vaivan. Tällaisten harjoitteiden tilalle on tarkoitus löytää korvaavia harjoitteita, joista saa saman vasteen rasituksen pysyessä kontrolloidumpana. Hyppiminenkin on asia, joka pitää osata oikein ja johon tarvitaan riittävä voimataso”, Mäkelä opastaa.

Konseptin avulla helpotetaan valmentajien työtä

Mäkelä korostaa, ettei hän tuo mukanaan valmiita ohjelmia, vaan harjoitteiden sisältöä ja rytmitystä suunnitellaan yhdessä valmentajien kanssa.

“Valmentajat hoitavat isoimman työn ja yritän luoda heidän tuekseen toimintoja ja tukimalleja. Minä toimin tukihenkilönä ja autan seuraa auttamaan valmentajia. Vuoropuhelu on tärkeää, koska valmentajat elävät arjessa, johon minä tuon virikkeitä.”

“Hienoa olisi jos olemme joku päivä tilanteessa, jossa jokainen toimistolla tietäisi missä kukin ikäluokka menee sisällöllisesti ja viikkorytmillisesti sekä pojissa että tytöissä. Ja kun löydämme toimivia malleja niin niiden on löydyttävä kansista, jolloin valmentajilla on jotain mihin nivoa toimintaa. Perusrakenne, joka ottaa huomioon poikien ja tyttöjen erilaiset maailmat, antaa valmentajille mahdollisuuden keskittyä pallolliseen toimintaan”, Mäkelä muistuttaa.

Teksti: Marko Kouhia