Tiivis yhteistyö on 2008-ikäluokan voimavara

HJS:n 2008-syntyneiden poikien ikäluokka koostuu kahdesta joukkueesta: sinisestä eli harrastejoukkueesta ja sinivalkoisesta eli kilpajoukkueesta. Joukkueet toimivat omina yksikköinään tehden kuitenkin tiivistä yhteistyötä.

– Pyöritämme pelaajia joukkueiden välillä eli jos jonkun harrastejoukkueen pelaajan innostus ja intohimo lajia kohtaan kasvavat niin hänellä on mahdollisuus tulla treenaamaan myös kilpajoukkueen kanssa saaden näin 1-2 tapahtumaa viikkoon lisää, tiivistää sinivalkoisen joukkueen valmentaja Mikko Kannisto.

Vajaa kymmenen poikaa on parin viime vuoden aikana siirtynyt pysyvästi osaksi kilpajoukkuetta, mutta liikennettä tapahtuu myös toiseen suuntaan.

– Meidän pitää antaa joustavat mahdollisuudet kaikille. Tämä mallimme, jossa liikkuminen joukkueiden välillä on helppoa, luo harrastamisen mahdolliseksi kaikille poikien omista, ja välillä myös vaihtuvista, tarpeista riippuen. Osa haluaa käydä vain peleissä, osa treenata kerran viikossa ja osa taas neljä kertaa viikossa, kertoo sinisen joukkueen valmentaja Toni Nikkanen.

Kynnystä liikkua joukkueiden välillä on helpotettu usealla eri tavalla. Hyvästä esimerkistä käy joukkueiden yhteiset harjoitussuunnitelmat. Joukkueet harjoittelevat samoja asioita kahden kuukauden välein vaihtuvin teemoin. Siirtyminen harrastejoukkueesta kilpajoukkueeseen on tällöin sutjakkaampaa.

– Pelaajan on helppo tulla meidän treeneihin mukaan, kun hän on harjoitellut samoja asioita jo harrastejoukkueessa. Pelaajalla on esimerkiksi tiedossa jo se, että mihin ensimmäinen kosketus pitää ottaa, jolloin hänelle ei tarvitse opettaa sitä erikseen. Sopeutuminen helpottuu, kun perusjutut ovat valmiiksi hallussa, Kannisto toteaa.

– Emme elä omissa maailmoissamme. Hyvällä yhteistyöllä takaamme sen, että pojat tuntevat toisensa paremmin, jolloin kynnys liittyä toiseen joukkueeseen helpottuu myös sitä kautta. Harrastejoukkueen toimintakin kehittyy samalla, kun meillä käy välillä myös kilpajoukkueen mukana harjoittelevia poikia, muistuttaa Nikkanen.

Tärkeimmässä roolissa on pelaajan oma innostuneisuus

Vaikka kilpajoukkueeseen nousemiseen edellytetään riittävästi taidollista osaamista, on molempien valmentajien mielestä tärkeimmässä roolissa pelaajan oma innostuneisuus.

– Tässä ikävaiheessa se vaihtelee vielä kovasti. Jos pojalle yhtäkkiä iskee kova polte ja kehittymisenhalu niin silloin meidän on tarjottava mahdollisuus siihen, että hän pääsee treenaamaan enemmän ja haastavammassa ympäristössä, jolloin pelaaja kehittyy ja pysyy sitä kautta motivoituneena. Pitää muistaa, että pelkästään alku- ja loppuvuodesta syntyneiden välillä saattaa olla biologisestikin vielä iso ero, ja että kehittyminen ylipäätään kulkee eri tahdeissa. Siksi on tärkeää antaa kaikille mahdollisuus, koska tässä iässä kehitysaskeleet yksittäisen pojan kohdalla voivat olla valtavia lyhyessäkin ajassa, huomioi Kannisto.

– Mutta mitä innostuneempia pojat ovat sitä vastaanottavaisempia he myös ovat oppimaan asioita, Kannisto linjaa.

Nikkanen kertoo valmentajien toivoneen seuralta mahdollisuutta siihen, että koko ikäluokka harjoittelisi kerran viikossa samaan aikaan.

– Se on hienoa, että pyyntöömme suostuttiin. Pystymme tekemään samat harjoitteet koko ikäluokalle, mutta vähän tasoajattelun mukaisesti niin että osa treenaa kovemmalla tempolla ja osa vähän löysemmin. Näin pystymme myös tarttumaan vielä enemmän hetkessä poikien motivaatiotasoon ja ruokkimaan sitä oikeantasoisilla treeneillä. Jokainen pääsee harrastamaan mielekkäässä porukassa, Nikkanen avaa.

Kanniston mukaan on tärkeää, että jokainen pelaaja saa miellyttävän haasteen, jossa pelaaja ei pääse liian helpolla, muttei joudu pelkästään selviytymään. Taitojen kasvaessa pelaajan kehitystä ruokitaan lisää.

– Haluamme, että pojille tulee mahdollisimman paljon onnistumisen tunteita, jota kautta pojat itsekin huomaisivat oman kehityksensä ja säilyttäisivät näin innostuksensa lajia kohtaan.

Teksti: Marko Kouhia