Hämeenlinnan Jalkapalloseura ja Vantaan Jalkapalloseura tasasivat pisteet maalein 1‒1 kaksijakoisen pelin jälkeen. Helteisellä Loimua-kentällä ensimmäisen jakson tahtia määräsi VJS, mutta toisella jaksolla oli myös kotijoukkue huomattavasti paremmin pelissä mukana.

Gerald Ben vei HJS:n johtoon rangaistuspotkusta 79 minuutilla, mutta Chijioke Ibekwen saksipotku tasoitti pelin 86 minuutilla.

VJS oli siirtyä johtoon ensimmäisellä minuutilla, kun Aaro Nyholm ohjasi pallon HJS-maalin ulkotolppaan keskityspallosta.

Seitsemännellä minuutilla VJS sai pelattua vetopaikan boksiin Joona Ossille, mutta Luukas Meltoranta torjui varmasti.

Minuuttia myöhemmin VJS:n alkupaine vyöryi taas ja tällä kertaa kokeilemaan pääsi Olli Saksinen, mutta Meltoranta venyi hienoon torjuntaan.

Vartin kohdalla VJS hyökkäsi nopeasti linjaa kohti ja Nyholm yritti jälleen, mutta Meltoranta heittäytyi pallon tielle.

Myös jakson loppupuolella VJS sai laadukkaan tilaisuuden, mutta ensimmäisen jakson paras pelaaja löytyi HJS:n maalilta eikä vantaalaiset onnistuneet tekemään maalia.

HJS:lle avautui jakson aikana muutamia puolittaisia paikkoja, mutta Oiva Laaksonen, Eetu Kajanto tai Aleksi Ikonen eivät onnistuneet maalinteossa. Näyttävin yritys oli Ikosen volley boksin ulkopuolelta irtopalloon.

Ensimmäinen jakso ei ollut osuma HJS:ltä. Etäisyydet venyivät ja VJS hyödynsi varsinkin keskikentälle syntynyttä tilaa surutta. Kotijoukkue sai huokaista helpotuksesta, että tauolle mentiin 0‒0-tilanteessa.

”Olimme vähän laiskalla jalalla liikenteessä. Hyökkääjät tekivät hyvin oman juttunsa ja pakottivat vastustajaa avaamaan usein pitkällä ja ykköspallotkin vielä voitettiin, mutta kakkospallot jäivät monesti vastustajalle. Emme päässeet riittävän lähelle, vaan olimme parin metrin päässä ja vastustaja pääsi rauhassa siirtelemään ja luomaan useamman vaarallisen maalipaikan”, HJS:n päävalmentaja Mikko Manninen kertasi.

”Toisella jaksolla se parani huomattavasti ja peli oli kontrollissa käytännössä maaliin asti. Menettiin välillä palloja, mutta prässättiin nopeasti takaisin eikä VJS päässyt tulemaan. Saimme kasvatettua painetta ja pilkulta pääsimme 1‒0-johtoon”, Manninen kertoi.

Toiselle jaksolle kentälle asteli huomattavasti kompaktimpi kotijoukkue. VJS:n tila pieneni ja HJS sai ottelua paremmin kontrolliin.

Vaarallisille maalipaikoille oli vaikea edetä kummassakin päässä, kunnes 67 minuutilla HJS:n johtomaali oli tuskaisen lähellä. Hakasta lainalla ollut Laaksonen nousi vahvasti boksiin, syötti Ikoselle, joka pääsi laukomaan läheltä maalia, mutta puolustaja Tuomas Koponen ehti viime hetkellä pallon eteen.

71 minuutilla VJS sai paikan. Kevin Nurmi ehti linjan taakse syötettyyn pallon ennen Meltorantaa ja pääsi yrittämään, mutta Elmeri Supperi tuurasi Meltorantaa onnistuneesti viimeisenä lukkona.

Painetta uudemman kerran vantaalaisten päähän saanut HJS sai onnistumisen. Ossi potkaisi Laaksosta jalkaan rangaistusalueella pilkun arvoisesti, jonka Ben viimeisteli kylmänviileästi verkkoon. Maali oli yhdysvaltaishyökkääjälle kauden kolmas.

Johtoaseman puolustaminen ei onnistunut, vaan VJS tasoitti. Pallo nousi parin purkuyrityksen jälkeen korkealle ilmaan ja Ibekwe tykitti pallon saksipotkulla maaliin lähes rangaistusalueen ulkopuolelta.

Lisäajalla VJS pääsi vielä kerran kokeilemaan HJS:n pallonmenetyksen jälkeen, mutta Meltorannan jalkatorjunta etukulmasta piti lukemat tasoissa loppuun asti. Tämän jälkeen ei paikkoja enää nähty. Loppuvihellyksen jälkeisten reaktioiden perusteella piste ei tyydyttänyt kumpaakaan joukkuetta. HJS:n leirissä johtoaseman menetys harmitti.

”Johtoasemassa pelaaminen tuntuu olevan pelin lopussa hankalaa ellemme ole useamman maalin johdossa. Ehkä luulemme, että homma hoituu itsetään, mutta taas vastustaja pääsi rinnalle”, Manninen sanoi.

Ehjän ysikymppisen metsästys jatkuu viikon päästä EBK:n vieraana.

”Se lähtee tietysti ottelun alusta. Tampereella se oli hyvä. Meidän täytyy olla vielä kurinalaisempia, tehdä välillä sitä paskasta duunia, jossa joutuu kärsimään hetken aikaa, jotta saadaan pallonhallinta itselle. Siitä kurinalaisuudesta ollaan puhuttu. Kyllä se futis sitten on kivaa, kun pallonhallinta on itsellä”, Manninen mietti.

Hyviin asioihin päävalmentaja nosti oman boksipuolustamisen.

”Blokkasimme paljon laukauksia ja olimme uhrautuvaisia. Emme tehneet maalintekoa helpoksi vastustajalle. Aksu (Ikonen) oli energinen ja teki laajalla säteellä duunia, jonka voi nostaa esiin.”

”Paljon pitää vielä tekemistä parantaa. Ensi viikolla jatketaan treenaamista, jotta ollaan valmiimpia. Ei siinä muu auta. Ja katsotaan, miten peli muuttuu, kun päästä Kaurialaan, sinne alkaa olla jo ikävä”, Manninen kertoi.

Ottelun hahmoihin kuulunut Luukas Meltoranta pureskeli ottelua seuraavin sanankääntein.

”Ensimmäinen jakso oli aika tykitystä, mutta siitä selvittiin. Toinen jakso oli tosi hyvä oikeastaan sinne asti, kun saimme maalin. Sen jälkeen annoimme otteen pois emmekä oikein puolustaneet huolella linjan taakse tulleita palloja. Sitten kaveri teki tuommoisen kerran kauteen -maalin. Ärsyttää, kun johdetaan tiukkaa peliä ja vikoilla minuuteilla tulee tasoitus.”

Meltoranta sai olla toisella jaksolla huomattavasti rauhallisemmin kuin ensimmäisellä.

”Veikkaan, että eniten tauolla auttoi, että jätkät sai vähän huilata. Otettiin vähän alempaa prässiä ja saimme paremmin kontrollia alusta lähtien. Mutta loppusilaus jäi puuttumaan. Pitäisi pystyä pelaamaan loppuun asti väsyneenäkin. VJS sai tokan puolikkaan paikat vikaan kymppiin.”

Huhtikuussa 17 vuotta täyttänyt Meltoranta on tullut edustusjoukkueen maalille ennakkoluulottomasti.

”Ihan hyvältä on tuntunut. Kaikenlaisia pelejä on ehtinyt jo tulla vastaan. Tuntuu, että pärjään hyvin ja olen päässyt hyvin mukaan. Sarja on haastava eikä täällä ole melkein yhtään huonoa joukkuetta. Aina saa taistella voitosta”, maalivahti päätti.

Kokoonpano:

Luukas Meltoranta

Lauri Kesti

Elmeri Supperi

Jami Kyöstilä

Jonni Thusberg (Eetu Pellikka 67’)

Medo

Oskari Luoma (Tuukka Törmä 46’)

Oiva Laaksonen

Aleksi Ikonen

Eetu Kajanto

Gerald Ben

--

Aaro Kovalainen

Valtteri Ahokas

Dennis Hoekman

Valtteri Lindberg