Linda ja Luukas vartioivat kasvattajaseuransa maaleja ‒ ”Ylpeä fiilis päästä pelaamaan HJS-päivässä

Jalkapallo ja liikunnallisuus ovat olleet läsnä Linda, 18, ja Luukas Meltorannan, 17, elämää syntymästä lähtien. Naisten edustusjoukkuetta valmentava isä Joni pelasi omalla urallaan jalkapalloa Veikkausliigassa ja äiti Hanna pelasi aktiivisesti lentopalloa.

”Sitä kautta varmaan lähdimme molemmat potkimaan palloa. Ensin kodissa ja pihoilla ja sitten 5‒6 vuoden iässä HJS:n naperoissa. Siitä se sitten lähti”, Linda ja Luukas muistelevat.

Tänä päivänä HJS:n edustusjoukkueiden maaleja vartioivat sisarukset kertovat, että futis tuntui pian omalta lajilta.

”Minusta tuntui kivalta ja luonnolliselta jatkaa pelaamista lapsena. Telinevoimistelu kulki sivussa toisena harrastuksena, mutta se jäi aika nopeasti pois, kun futistreenejä alkoi olla enemmän. Ylipäätään jalkapallo tuntui oikealta lajilta”, Linda kertoo.

”Minulla saattoi välillä mennä hermot ja juoksin itkien kentältä enkä halunnut pelata enää. Ehkä se oli silloin vielä niin, että kun muu perhe teki jotain, niin minäkin tein. Aika nopeasti lajista tuli kuitenkin kivaa”, Luukas sanoo.

Jalkapallo on vetänyt aina puoleensa. Molempia on ajanut ja ajaa eteenpäin samantyyppiset asiat.

”Voitontahto ja intohimo. Se, että saa vietyä tekemistä koko ajan uudelle tasolle ja näkee kehittymisensä. Se on ollut iso juttu”, Linda miettii.

”Voittaminen ja hyvin suoriutuminen. Onnistumiset ovat aina tuntuneet hyvälle. Plussana on tietenkin se, että futiksesta on tullut paljon kavereita elämään”, Luukas puolestaan pohtii.

Meltorantojen futisperheeseen kuuluu myös kuopus Nestori, 14, joka pelaa sisaruksiensa tavoin HJS:ssä. Sanomattakin on selvää, että laji on keskustelun aihe iltapalapöydässä.

”Ennen se oli enemmän sellaista tunnelman kuulustelua, että mikä on paras joukkue tai oliko hyvä peli tai kuinka monta maalia teit. Nykyään juttelemme siitä myös kehittymisen kannalta ja puhe on ”ammattimaistunut” hyvällä tavalla.”

Futisperheessä lajiin on panostettu paljon ja vanhemmat ovat olleet ahkerasti tukemassa lastensa harrastamista. Isä tukee lajiasioissa ja on kertonut tarinoita omalta peliuraltaan, ja äiti on pitänyt pyörät pyörimässä kentän ulkopuolella.

”Isä pystyy vanhana pelaajana neuvomaan, miten toimia kentällä ja kentän ulkopuolella palautumisen ja muun suhteen. Saamme vinkkejä tietyllä tavalla siihen futiselämään. Hän on hyvä tuki ja muutenkin ihan perusfaija”, Luukas kehuu.

”Kun äiti kuskasi treeneihin Helsinkiin, teki hän eväät heti sen jälkeen. Hän huolehtii, että treeneihin on puhtaat kamat ja että ruoka on aina valmiina koko perheelle, kun tullaan kotiin. Hän tulee katsomaan pelejä ja aikaisemmin vei peleihin”, myös HJK:ta edustanut Luukas luettelee.

”Emme ehkä ole suoraan sanoneet äidille, että arvostamme tosi paljon sitä, että on treenivaatteet puhtaina ja eväät valmiina. Sillä on tosi iso merkitys arjen toimivuudessa ja pelaajana kehittymisessä”, Linda kiittää.

Kuva: Hämeenlinnan Kuvapalvelu

Maalivahdeiksi molemmat ovat päätyneet osin tarkoituksella ja osin sattumalta. Linda on pelannut koko uransa ajan satunnaisesti myös kenttäpelaajana, mutta on tällä kaudella ollut naisten Kakkosen joukkueessa suuressa roolissa ykköstorjujana.

”Koen maalivahdin hankalampana ja armottomampana paikkana kuin kenttäpelaamisen. Siinä kiehtoo nimenomaan vaikeus ja kyllä se tuntuu hienolta, kun saa torjuttua vaikka yksinläpitilanteen ja pidettyä joukkueen kasassa.”

Luukas oli ensimmäisinä vuosinaan kenttäpelaaja, mutta kokeili sitten elämää tolppien välissä.

”Varmaan se tuli myös vähän Lindan kautta. Isä osti hanskat ja testasin treeneissä, millaista on olla maalissa. Se oli kivaa ja siihen rooliin jäin.”

Kenttäpelaajana vietetty aika näkyy, sillä molemmilta sujuu jalalla pelaaminen ja pelinavaaminen.

”Itselläni jalalla pelaaminen on isossa osassa. Toki myös pelinohjaaminen ja torjunnat ovat isossa asemassa”, Linda kuvailee.

”Onneksi minulle tuli vähän pituuskasvua, kun faija on vaan 175-senttinen. Pystyy olemaan maalissa”, Luukas nauraa.

Luukas on ottanut isoja kehitysloikkia tämän kauden aikana. Viime kaudella B-ikäisten ympäristössä ollut maalivahti lähti hakemaan ennakkoluulottomasti paikkaa edustusjoukkueesta ja sai sen. Alla on debyytti miesten maailmassa ja seitsemän Kakkosen ottelua neljäntenä sarjassa kevätkierroksen jälkeen olevan kasvattajaseuran paidassa.

”Onhan se huikeaa. En osannut tätä odottaa tai täysin ymmärrä, mihin puikkoihin sitä on päässyt ja millainen merkitys sillä on. Reilu vuosi sitten oli ollut puolen vuoden tauko futiksesta, kun oli paljon loukkaantumisia. Viime kaudella kertyi seitsemän ottelua B:ssä ja nyt on jo saman verran takana edarin paidassa. Vaikka olen miesten peleissä vielä kokematon niin koen, että taso riittää ja pärjään omalla alueellani hyvin. Ja koko ajan kehityn eteenpäin”, Luukas perkaa lähimenneisyyttä.

”Joukkueen puolesta voi sanoa, että kaikki on mahdollista. Enemmänkin pisteitä olisi voitu ottaa, mutta välillä on tullut pieniä black outteja. Viimeisin peli (voitto Ilveksestä 5‒1) oli törkeän hyvä peli ja jos aina pelattaisiin samalla tavalla niin voitettaisiin sarja. Töiden tekoa pitää jatkaa ja sitä kautta luoda menestystä.”

HJS:n naiset pelaavat ensimmäistä kauttaan Kakkosessa ja Linda kuuluu joukkueen kapteenistoon. Kasvattajaseuran edustaminen on ylpeyden aihe.

”Hienolta se tuntuu. Naisten puolella on kirjoitettu ja kirjoitetaan varmasti lisää historiaa. Itse tein 12- tai 13-vuotiaana debyytin Kakkosessa Härmässä, joten sarja on sinällään tuttu, mutta HJS:n nimissä on tosi kiva päästä pelaamaan ja on mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.”

Naiset ovat sarjassa kolmantena viiden pelatun ottelun jälkeen.

”Tosi hyvin on kausi lähtenyt liikkeelle. Voittoja on tullut paljon ja on kiva nähdä, että pärjäämme tuolla tasolla. Suomen cupissa pääsimme myös jatkoon. Itsellänikin on mennyt hyvin ja olen saanut paljon peliaikaa. Luottavaisin mielin katson eteenpäin”, Linda kertoo.

HJS-päivään molemmat pääsevät osallistumaan ensimmäistä kertaa pelaajina.

”Tosi ylpeä fiilis siitä tulee ja on makeaa päästä pelaamaan tapahtumaan. Edellisinä vuosina se on vetänyt paljon väkeä ja on siistiä päästä stadikalle pelaamaan”, Linda hehkuttaa.

”Aiemmin olen ollut siellä junnuja ja fanina pitämässä hauskaa. On se vähän jopa outoa olla nyt pelaamassa, kun voisin vieläkin olla junnuja katsomassa. Siistiä on päästä osallistumaan HJS-päivään pelaajana, koska tapahtuma on iso juttu seuralle”, Luukas hymyilee.

HJS-päivää vietetään lauantaina Kaurialan olympiastadionilla. Tapahtuma alkaa kello 11.30. Naisten Kakkosen ottelu NJS:ää vastaan alkaa kello 12.30 ja miesten Kakkosen ottelu FC Inter/2:sta vastaan kello 16.00. Tapahtumaan on vapaa pääsy, jonka mahdollistaa HJS-päivän kumppani Hämeenlinnan kaupunki.